Muistifysio on saanut alkunsa halusta murtaa myyttejä ja purkaa ennakkoluuloja sekä muistisairaiden että ikäihmisten kuntoutusta ja hoitoa kohtaan. Blogin tavoitteena on tuottaa helposti lähestyttävää tietoa ja tuoda muisti- ja vanhustyötä esiin sellaisena kuin se todellisuudessa on – innostavana ja kiinnostavana.
Kuka siis olen?
Olen Outi Mäenpää, muistisairaiden- ja ikäihmisten kuntoutuksesta syvästi innostunut ja kiinnostunut fysioterapeutti, geriatrisen kuntoutuksen erikoisosaaja ja terveystieteiden maisteri – opiskelija. Kiinnostukseni geriatriseen kuntoutukseen on alkanut fysioterapiaopintojeni aikana ollessani töissä hoitotyön parissa hoivakodissa. Mietin tuolloin: miksi meillä on niinkin paljon ihmisiä, jotka viettävät viimeiset elinvuotensa täysin vuodepotilaina? Jäin miettimään, olisiko asialle tehtävissä jotain. Ja sillä tiellä olen edelleen. Kollegaani Paula Liusta lainatakseni: “Meillä on maailman paras terveydenhuolto, mutta siltin paljon elossa olevia kuolleita”.
Muutama vuosi takaperin olin fysioterapian koulutuspäivillä ja istuin lounaalla itselleni ennakkoon tuntemattomien kollegojen kanssa. Kerrottuani työskenteleväni muistisairaiden ja ikäihmisten parissa, lounas seurani salaatin rouskutus hiljeni ja hyvin spontaanisti he vastasivat minulle: ”Siis muistisairaiden fysioterapiaa teet? Mutta eihän muistisairaita kannata kuntouttaa?”
Tämä tahaton ennakkoluulo on edelleen valitettavan yleinen, jopa meidän kuntoutusalan ammattilaisten keskuudessa. Toivon pystyväni blogin myötä murtamaan näitä ennakkoluuloja, jotka huomaamatta ohjaavat asenteitamme, päätöksiämme ja tapaamme toimia. Muistisairaiden ja ikäihmisten määrä on kasvanut radikaalisti ja kasvaa edelleen. Yksilön elämänlaadun ja yhteiskunnan kassan kestävyyden näkökulmasta, kuntoutuksen tulee olla oikea-aikaista, kohdennettua ja arvostettua. Ennakkoluuloista tulee päästää irti viimeistään nyt.
Mitä sitten vastasin kollegoilleni, joiden salaatin rouskutus lounaspöydässä hiljeni?
Pyysin heitä kuvittelemaan metsäpolun. Jos metsäpolkua käytetään aktiivisesti, se pysyy auki ja helposti kuljettavana. Jos metsäpolkua ei käytetä, kasvaa se pikkuhiljaa umpeen ja sen käyttö muuttuu haastavaksi – jopa mahdottomaksi. Etenevät muistisairaudet rappeuttavat aivoja ja aivot ovat elimistömme ohjausyksikkö. Kun käytämme ohjausyksikköömme taltioituja polkuja aktiivisesti, saamme pidettyä ne avoinna ja toimintakykyisinä. Muistisairautta emme voi pysäyttää, mutta kuntoutuksella voimme pitää liikkumis- ja toimintakykyä yllä mahdollisimman pitkään.
Ennenaikainen sänkyvankeus ei kuulu muistisairauteen.

Otan mielelläni vastaan ideoita ja ajatuksia aihepiiriin liittyen, ja vieraskynään olen varannut reilusti mustetta. Tulevaisuudessa Muistifysio voi olla blogin lisäksi jotain muutakin, se jää nähtäväksi.
Tervetuloa seuraamaan blogiani!