On hyvä, että ikääntyneiden hoivan haastavaa tilannetta ja epäkohtia nostetaan tällä hetkellä vahvasti esiin. Onko tässä kuitenkin riski, että kyseisellä viestinnällä kaivamme itsellemme vain syvempää kuoppaa? Olisiko meidän hyvä puhua vähintään yhtä paljon niistä hyvistä asioista, joita ikääntyneiden kanssa työskentelyssä on? Tässä omia ajatuksiani siitä, miksi ikääntyneiden ja muistisairaiden ihmisten kanssa työskentely on minun juttuni. Miksi se on mielestäni arvokasta, antoisaa, mielenkiintoista ja opettavaista.
Jokaisella meistä on tarina. Se tarina alkaa oikeastaan jo ennen kuin edes synnymme. Kannamme mukanamme, hyvässä ja pahassa, myös aiempien sukupolvien tarinoita. Olemme osien summa, josta lopulta muodostamme oman yksilöllisen itsemme. Jokaisen tarina on mielenkiintoinen, jokaisesta tarinasta voimme oppia. Näin ajattelen. Tämä on yksi syy, miksi nautin äärimmäisen paljon ikääntyneiden kanssa työskentelystä. Heillä jokaisella on oma pitkä elämän tarinansa. Saan tässä työssä usein tutustua ihmiseen ja hänen tarinaansa. Tarinan tunteminen myös helpottaa työtäni; kun tunnen ihmisen ja hänen tarinansa, voin antaa hänelle sitä, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee.
Minun tehtäväni on kuulla ja kunnioittaa ihmisen elämäntarinaa ja auttaa tekemään tarinasta viimeiseen asti hänen näköisensä. Minusta se on kunniatehtävä. Olla mukana tekemässä elämän viimeisistä vuosista elämisen arvoiset. Tämä on yksi tekijä, mikä tekee työstä arvokasta, antoisaa, mielenkiintoista ja opettavaista.
Ikääntyneiden ja muistisairaiden ihmisten kanssa työskentely on mielestäni sopivalla tavalla haastavaa. Tulee muun muassa osata vahvasti huomioida kaikki eri toimintakyvyn osa-alueet. Tulee katsoa kokonaisuutta, samalla kohdaten ja kuunnellen. Ja lisäksi tulee pystyä toimimaan niin moniammatillisesti kuin yhteistyössä läheisten kanssa. Haastavuus on yksi tekijä, joka tekee työstä äärimmäisen mielenkiintoista. Mieleeni tulee ajoittain vanha tv-sarja House, jossa lääkäritiimi ratkoo fläppitaulun kanssa potilaiden haastavia tilanteita. He yhdistelevät pää sauhuten punaisia lankoja toisiinsa etsiessään ratkaisuja potilaan tilanteeseen. Tältä tuntuu välillä jos edessä on monisyinen tilanne, joka tulisi ratkaista parhaalla mahdollisella tavalla!
Edellisten lisäksi nautin luovuudesta, jota tässä työssä tarvitaan. Joka päivä on lukuisia eri tilanteita, joissa ei välttämättä pysty toimimaan kuten oli alunperin ajatellut. On oltava valmis heittäytymään ja käyttämään luovuutta sekä ongelmanratkaisukykyä tilanteiden ratkaisemiseksi. Minun näkökulmastani vanhustyöstä on tylsyys kaukana!
Ajattelen, että tätä työtä tehdään ihmiseltä ihmiselle – ei vain ammattilaiselta asiakkaalle. Oma persoona saa näkyä, on annettava sopivasti itsestään, jotta luottamus ja aito vuorovaikutus mahdollistuvat. Luin joskus vanhan sanonnan, joka kuului kutakuinkin näin: Parasta, mitä voit toiselle ihmiselle antaa, on kunnioittaa hänen elämänsä tarinaa. Tämä sanonta taitaa olla yleensä käytetty enemmän parisuhteen yhteydessä, mutta halusin ottaa sen tähän, koska se tiivistää kauniisti ydin ajatukseni vanhustyöstä. Saada olla mukana kirjoittamassa ihmisen elämäntarinaa hänen näköisekseen loppuun saakka.
Miksi sinä pidät vanhustyöstä? Kommentoi alle tai laita minulle somessa viestiä. Tehdään yhdessä myös positiivisia asioita näkyväksi!
