Olen ilokseni saanut vieraskynätekstin kokeneelta ja työuransa ikääntyvien parissa tehneeltä Paula Liukselta. Paula on vanhustyön erikoisammattitutkinnon suorittanut kuntohoitaja ja hän avaa meille näkökulmaa ergonomiasta ja siitä, kuinka se on avain aktiivisuuteen. Juttu on kaksiosainen, joten kurkkaa myös tekstin II osa.
Annammeko muistisairaalle ihmiselle mahdollisuuden yrittää? Luommeko turvallisen ja kiireettömän ilmapiirin, jolloin muistisairas ihminen voi kokea arvostusta ja läheisyyttä? Olemmeko me aidosti läsnä?
Olen työskennellyt koko työurani ikääntyneiden henkilöiden parissa, ja toiminut vuosia myös ergonomiahoitajana. Aiemmin ergonomiassa keskityttiin etupäässä vähentämään hoitajan fyysistä kuormitusta apuvälineiden avulla, nyt keskitytään myös avustettavan aktiivisuuteen. On mahtavaa huomata, kuinka suuri merkitys oikein suunnatulla ergonomisella ohjauksella on erityisesti muistisairaan ihmisen toimintakykyyn.
Perushoitaja/ergonomiakouluttaja Satu Hakaniemen ansiostaan ergonomia avautui minulle ihan uudella tasolla. Hänen laaja-alainen työskentelynsä ergonomian parissa on vertaansa vailla! On ollut ilo työskennellä hänen kanssaan ja huomata, kuinka hänen oppinsa ovat juurtuneet käytäntöön. Olemme pystyneet jakamaan näitä tärkeitä asioita yhdessä ja kokemuksen syvällä rintaäänellä uskallammekin väittää, että voimme vähentää muistisairaan ihmisen passiivisuutta ja muuta haastavaa käyttäytymistä kiinnittämällä huomiota avustustekniikkaamme. Tutkimukset avustustekniikan vaikuttavuudesta muistisairaan ihmisen toimintakykyyn on aloitettu vasta 2000-luvulla. Vaikuttavuutta ovat tutkineet väitöskirjoissaan muun muassa Virpi Fagerström (2013) ja Kristiina Hellsten (2014).
Ergonomia aktivoi avustettavaa ja tukee avustajaa
Avustajan siirtotaito korreloi hänen fyysistä kuormittavuuttaan. Asustaja voi kuormittua jopa kattonostimen käytössä, jos hänen siirtotaitonsa on huono. Hyvän siirtotaidon omaavalla avustajalla kuormitus voi olla vähäinen jopa avustettaessa yksin haastavissa siirroissa. Avustaja pystyy vähentämään omaa kuormitustaan hyvällä kehonhallinnalla, tunnistamalla ja aktivoimalla avustettavaa käyttämään jäljellä olevia voimavarojaan (kuntouttava työote), sisäistämällä verbaalisen vuorovaikutuksen tärkeyden ja valitsemalla oikeanlaiset apuvälineet potilaan liikuntakyvyn mukaan. Jos yksikin edellä mainituista osa-alueista on puutteellinen, kuormitus kasvaa.
Avustajan fyysinen kuormitus on vähäinen käytettäessä esimerkiksi liu`uttamista edesauttavia apuvälineitä. Siirto vaatii vain vähän lihasvoimaa, koska voima tuotetaan käyttäen raajojen suuria lihaksia työntämällä ja vetämällä sekä painonsiirtona. Apuvälineet poistavat kitkaa ja tukevat avustettavan omatoimisuutta. Avustettavan aktiivisuus vähentää aina avustajan kuormitusta. Avustustilanteissa liuùttamista voi hyödyntää esimerkiksi liukulakanalla vuoteessa vähentämään kitkaa. On kuitenkin erittäin tärkeää muistaa, että liukulakana on pedattu oikein, muuten siitä on pelkästään haittaa.
Avustajan fyysinen kuormitus on vähäinen myös käytettäessä rullausta, joka myös tukee potilaan omatoimisuutta. Siirto vaatii avustajalta vain vähän lihasvoimaa, koska tärkeintä on joko suullinen tai manuaalinen ohjaus, luonnolliset liikemallit sekä painonsiirto.
Siirtymisissä avustajan kuormitusta saadaan vähennettyä liu’uttamisella, rullauksella ja omatoimisuutta tukevien apuvälineiden käytöllä. Tärkeää on joko suullinen ja/tai manuaalinen ohjaus, luonnolliset liikemallit sekä painonsiirto.
Avustettavan omatoimisuutta lisäävät myös liuku-siirtymälaudat, joita käytetään usein siirtovyön kera. Ne soveltuvat eri käyttötarkoituksiin: siirtymiseen vuoteesta pyörä- tai suihkutuoliin, pyörätuolista wc- istuimelle, sekä pyörätuolista auton istuimelle ja takaisin. Liukukintaat (tai myös roskapussi) helpottavat käden liuùttamista potilaan alle ja vähentävät näin kitkaa siirrossa potilaan ja vuoteen välistä. Liukukintaat toimivat hyvin liukuesteen kanssa. Rullausta voi hyödyntää myös esimerkiksi asennon korjaamisessa pyörätuolissa ja vuoteessa ”pakarakävelynä”.
Talutus- tai siirtovyö oikein puettuna lantiolle on erittäin toimiva apuväline, josta tulee varsin monikäyttöinen, kun avustaja pukee vyön itselleen (avustajan kädet jäävät vapaaksi). Vyön ansiosta kuormitus on avustajalla vähäistä, ja se tekee siirtämisestä ja avustamisesta turvallista ja miellyttävää sekä avustajalle että avustettavalle.
Varsinaiset nostamisen apuvälineet, kuten katto-, lattia- ja seisomanojanostin eivät kuormita avustajaa, jos hän valitsee ja pukee liinan oikealla tavalla ja huomioi työasentonsa. Vääränlaiset työasennot lisäävät avustajan kuormitusta huomattavasti ja aiheuttavat esimerkiksi selkäkipuja.
Avustaja saa liu’uttaa, työntää ja vetää, mutta ei koskaan nostaa. On hyvä muistaa, että kainaloista ja vaatteista avustaminen on nykyään luokiteltu hoitovirheeksi. Siirtymistilanteissa on tärkeä muistaa koskea vartalon lihaisiin osiin, ei kehon liikkuviin osiin, muutoin avustettavan liike estyy.
Teksti: Paula Lius, Kuntohoitaja/VEAT
Lue jutun jatko-osa täältä.
