Kuolla sosiaalisesti ennen kuin on oikeasti kuollut. Olla merkityksetön. Sitä on sosiaalinen kuolema. Kohtaamalla ja kunnioittamalla voimme estää sosiaalisia kuolemia. Me kaikki olemme sen arvoisia.
Jari Pirhonen kirjoitti hetki takaperin Ikäinstituutin blogissa sosiaalisesta kuolemasta. Aiheesta, joka on valitettavan totta monille ihmisille. Muistisairaat ikääntyneet ovat erityisesti riskiryhmässä kohdata sosiaalinen kuolema ennen fyysistä kuolemaa. Tämä on epäinhimillistä ja ajatuskin sattuu.
”Sosiaalinen kuolema tarkoittaa sitä, että ihmistä ei jostakin syystä pidetä enää vuorovaikutuksen arvoisena. Hän on toisille sosiaalisesti yhdentekevä. Rationaalisuutta ja valinnanvapautta korostavassa kulttuurissamme vaikeasti muistisairaat vanhukset ovat erityisessä sosiaalisen kuoleman vaarassa, koska sairaus on vienyt heiltä paitsi rationaalisen ajattelun, myös kyvyn rationaaliseen kommunikaatioon.” -Jari Pirhonen
Edellä kuvatussa sitaatissa minua puhutteli etenkin viittaus rationaaliseen ja valinnanvapautta korostavaan kulttuuriimme. Olen Pirhosen kanssa samaa mieltä. Kulttuurissamme vallitsee hiljaisesti hyväksytty ajatus siitä, että vain itseään valtavirran tavalla ilmaisevat ihmiset ovat arvokkaita. Ihminen on kuitenkin ihminen, kommunikaatiokyvystä huolimatta. Koen, että jokaisella meillä on vastuu pitää huolta siitä, että kenenkään ei tarvitsisi kokea kommunikaatiokyvyn menettämisestä johtuvaa ennenaikaista sosiaalista kuolemaa.
”Sairastuneen hyvä elämä on sairauden edetessä yhä enemmän meidän toisten ihmisten varassa. Meidän täytyy ihan loppuun asti tarjota muistisairaille mahdollisuuksia toteuttaa itseään sillä tavoin, kun se kullekin on mahdollista.” Jari Pirhonen
Sosiaalisten kuolemien estäminen ei vaadi ihmetekoja. Se onnistuu perusasioilla – läsnäololla ja aidolla kiinnostuksella kohdata muistisairas ja hänen tarpeensa. Se on kunnioittamista, sellaista kunnioittamista, jota meistä jokainen toivoisi saavansa jos menettäisi kyvyn toisten mielestä rationaaliseen kommunikointiin ja ajatteluun. Kommunikointitapoja on puheen lisäksi monia kuten; katse, läsnäolo, kosketus, kuvat, liike ja jopa taide. Muistisairautta sairastava ihminen ei ole vähemmän arvokas kuin kukaan meistä.
Jari Pirhosen blogitekstin voit lukea tästä
Kirjoitin aiemmin Muitsifysion blogissa tekstin elossa olevat kuolleet, jossa sivutaan muun muassa ihmiskeskeistä toimintamallia. Käy lukaisemassa myös tämä juttu.
